\\kuulintu.net\pelit\
◄ Etusivu ► Point & clickit ► RPG:t ► Flipperit ► Snes-pelit ► Nes-pelit ► RPG-vertailu ► Emulaattorit     © kuulintu 2010	Pelaamisen historiaa Ennen kuin sain oman pelikoneeni, lainasin 8-bittistä nintendoa kaveriltani. Siinä oli Super Mario Bros 1 ja 3. Ihastuin silloin niihin peleihin kovasti ja halusin oman koneen. Unelma toteutui vähän ajan päästä, kun sain joululahjaksi 8-bittisen Nintendon. Siihen minulla oli peleinä mm. Super Mario Bros 1, 2 ja 3, RC Pro Am (ensimmäinen peli jonka ostin itse omilla rahoillani keltaisesta pörssistä), Tiny Toons 1, Tiny Toons 2, Track & Filed (Isän ja minun lemppari, sitä me hakattiin todella usein), Double Trible (Varastettiin) ja lukemattomia muita, mitä ei nyt tässä jaksa listata. Monet peleistä ovat menneet sittemmin lainaan, eivätkä ole koskaan tulleet takaisin. Seuraava pelikone (niin ikään joululahja) oli samasta laitteesta hieman paranneltu versio, eli Supernintendo, tuo 16-bittinen legenda, jossa grafiikkakin oli jo oleellisesti parempaa kuin edeltäjässään. Superille ei ostettu lähimainkaan niin paljon pelejä kuin Nes:lle. Siihen minulla oli vain Super Mario World 2 - Yoshi's Island, Street Racer, Tiny Toons Adventure - Buster Busts Loose, sekä Super Mario Allstars. Nyt aikuisiällä olen ostanut retroilumielessä muutaman klassikon lisää, mm. Super Mario World, Dragon's Lair, Soul Blazer ja Pinball Dreams. Lähinnä kai nuoresta iästäni johtuen en ole koskaan omistanut Amigaa tai Commodorea, joten minulta on tainnut  jäädä aika monta peliklassikkoa näkemättä. Supernintendon jälkeen minun konsolikausi oikeastaan päättyi ja siirryin tietokonepuolelle. Vasta nyt aikuisena olen hommannut kaksi ensimmäistä PlayStationia ja niille joitakin pelejä. Tietokoneen aika koittaa.. Ensimmäisen tietokoneeni sain joskus 90-luvun lopulla. Ihan tarkkaa vuotta en jaksa muistaa. Kone oli 486 Olivetti, Muistia hurjat 8 Mt ja kiintolevytilaakin toistasataa megaa. Käyttöjärjestelminä DOS / Windows työryhmä 3.11. Koneeni on aikaa myöten parantunut ja nykyään niitä alkaa olla jo useampia. Jos haluat katsoa millainen atk-laitteisto minulla on niin speksit löytyvät sekalaiset-linkin alta, kohdasta "laitteisto". Millaisia pelejä sinä sitten pelaat? Nyt päästäänkin itse asian ytimeen. Olen elämäni aikana pelannut useanlaisia pelejä ja uskon, että ihmisen luonne ja ympäristö vaikuttavat hyvin paljon siihen millaisia pelejä tykkää pelata. Itse tykkään, että peli ei saa olla liian järjettömän raaka, siinä pitää olla idea, eikä hyvästä grafiikastakaan miinusta tule. Suosioni ovat saavuttaneet ns. Point & Click-seikkailupelit, joista on myöskin arvostelu tällä sivustolla. Arvosteluja löydät myös Supernintendon ja 8-bittisenkin Nintendon peleistä. Lähiaikoina kiinnostukseni on herännyt myös RPG-pelejä kohtaan. Vanhat tasohyppelyklassikot ovat suosiossa niin ikään aika korkealla. Jotkin 3D-pelitkin menettelevät, jos niissä on kunnollinen tarina. Myös flipperit ovat olleet aina lähellä sydäntä, joista niistäkin löytyy arvostelu täältä. Mikä on point & click? Point & Click - suomeksi "osoita ja klikkaa" tarkoittaa peliä, joissa hiirtä siirtämällä ja klikkaamalla näytössä oleva henkilö liikkuu ja tekee komentojen mukaisia asioita, ne ovat siis seikkailupelejä. Point & Clickit jaotellaan vielä ns. first person ja thrid person -peleihin. First person tarkoittaa, että pelaat pelaajan kasvoista käsin, kun taas third person tarkoittaa, että klikkailet hiirellä hahmoa erilaisiin paikkoihin. Toisin sanoen first person on "minä-muotoinen" peli ja third person taas "hän-muotoinen" Point & click-pelien historia ei ole kovinkaan pitkä. Ensimmäiset pelit tulivat markkinoille joskus 1980-luvulla, mutta ne olivat silloin todella alkeellisia ja huonosti toteutettuja, lyhyitä pätkiä. Ensimmäinen pidempi peli, ja hyvin todennäköisesti ensimmäiseksi luokiteltava point & click-klassikko oli Maniac Mansion, joka julkaistiin 80-luvun lopulla. Varsinaista läpimurtoa genreen olivat tekemässä Sierran Leisure Suit Larry -sarja sekä Lucas Artsin Monkey Island 1990-luvun alussa. Tämäntyylisten seikkailupelien kulta-ajan laskisin alkaneen vuodesta 1992, jonka jälkeen niitä alkoi ilmestyä tasaisesti markkinoille aina vuoteen 1997, jonka jälkeen koko genre käytännöllisesti katsoen hylättiin, hitaasti kehittyvänä, ja hyvin vähän uudelleenpelaamisen arvoa sisältävänä "roskana". Vuosituhannen taitteessa, 1999-2001 ilmestyi ainoastaan pari point & click peliä, mutta koska itsekehiteltyjen pelien tuotanto oli tullut myöhemmin hyvin paljon helpommaksi tietotekniikan ja koneiden kehittyessä ja mm. Adventure Game Studio -ohjelman ansiosta, ihmiset alkoivat kehittää omia Freeware pelejään ja se sai kaupallisetkin tuottajat huomaamaan uudestaan kuluttajien kiinnostuksen näitä pelejä kohtaan noin vuoden 2002 tienoilla. Vuosina 2002-2006 ilmestyi kiitettävästi klassiseen tapaan toteutettuja point & click pelejä, mm. Nibiru - The Age Of Secrets, Black Mirror, Runaway ja Tony Tough And The Night Of The Roasted Moths, ja lisää on tulossa kovasti. Suosittelen katsomaan www.adventuregamers.com ja sieltä "release dates" oikeasta laidasta. No entäs RPG? RPG tulee sanoista "Role-Playing Game" eli roolipeli. Roolipelissä ideana on periaatteessa pelata hahmolla eteenpäin tarinan mukaan, aivan kuten point & clikceissäkin, mutta RPG:n käyttöliittymä on aivan erilainen, koska sen luonne poikkeaa seikkailupeleistä siinä, että mukana on myös toimintaa. Itse asiassa toiminta muodostaa (yhdessä tarinan kanssa) RPG-pelin ytimen. Roolipeli lähtee monesti liikkeelle ideasta, jossa päähenkilölle tapahtuu jotain (esimerkiksi vanhemmat kuolevat tai hänet on valittu suorittamaan joku erityinen tehtävä, monesti jumalhahmolta, kuten monissa tarustoissa) ja hän lähtee selvittelemään sitten tapausta. RPG-pelissä päähahmo kuvataan poikkeuksetta sankarina, joka tarinan mukaan on voimakkain ja lähes voittamaton. Yleensä päähahmon lisäksi pelissä on niin sanotusti "party" eli ryhmä, joka seuraa sinua ja joissain peleissä voit myös pelata useammalla kuin yhdellä ryhmän jäsenellä. RPG-pelit tehdään perinteisesti "tile-grafiikalla" joka tarkoittaa, että peliympäristö rakennetaan neliönmuotoisista ruuduista, joihin on piirrettynä tietty kuvio. Parhaimmillaan tällaisen grafiikan käyttö voi olla henkeäsalpaavan kaunista. "tile-grafiikan" käyttö on alunperin varmaan johtunut siitä, että RPG-peleissä olevat taistelut toteutettiin liikkumalla "tilestä toiseen" mutta sittemmin taistelutyylejä kehitettiin lisääkin. Roolipeleissä siis taistellaan, kuten toivottavasti edellisestä ymmärsit. Taistelut on toteutettu siten, että kaikki ryhmäsi jäsenet omaavat tietyn määrän HP:ta (Health Power) ja yleensä vielä MP:tä (Magic Power). Samalla tavalla viholliset omaavat samat ominaisuudet. Pelin alussa HP- ja MP-määrät ovat yleensä pieniä, mutta nousevat loppua kohden kun pelaajalle tulee tarpeeksi ns. "Ekspaa" eli kokemusta (EXP, Experience). Vihollisetkin vaikeutuvat loppua kohden, ja niillä on siten enemmän HP:ta ja ne tekevät voimakkaampia iskuja. Tyypillinen tilanne pelin alussa on sellainen, että kun ensimmäistä kertaa joutuu taisteluun, isket viholliselta yleensä jotain 2-6 HP:ta pois, mutta ensimmäisillä vihollisilla harvoin yli kymmentä onkaan. Sinulla itsellä on yleensä 10-30 HP:ta alussa (nämä ovat vain arvoja, jotka vaihtelevat rajustikin peleittäin). Aseena taisteluissa käytetään yleensä miekkaa, mutta muitakin variaatioita on nähty (Jopa musiikki-instrumentteja!). Taistelut tulevat yleensä ns "random battleina" tai kehittyneimmissä peleissä silloin kun vihollinen huomaa sinut tai koskettaa sinua. (mm. Chrono Trigger, Terranigma). Myös muunlaisia taistelun toteutuksia on nähty. RPG:t ovat yleensä melko pitkiä pelejä, ja ne menevät joskus turhauttavankin vaikeaksi loppua kohden, varsinkin kun jos sinulta loppuu HP, olet dead, ja joudut aloittamaan koko pelin alusta. Sen vuoksi taistelustrategiat ja tallentaminen ovat aivan ehdottoman tärkeitä näissä peleissä. Monesti viholliset osaavat myös myrkyttää sinut ja sinun pitää löytää pitkin peliä ripoteltuja rohtoja parantamaan sinut taistelussa. Erilaisia reaaliaikaisia nettirooliseikkailuja on paljonkin, mutta itse keskityn enemmän vanhoihin klassikoihin. Esimerkiksi Terranigmaan tai Chrono Triggeriin. Suunnittelen myös toteutettavaksi arvostelua RPG-peleistä, ihan niin kuin point & clickeistäkin, koska niitä on kertynyt melko läjä jo, mutta vaikeaksi asian tekee ensinnäkin se, että screenshotteja on vaikea saada, kun suurin osa on joko PSx / PS2 tai Snes-pelejä (itse asiassa tietokoneelle ei yhtään) ja se, että ne ovat niin tautisen pitkiä ja vaikeita, joten niiden läpi pelaamiseen tuhraantuu rutosti aikaa ja hermoja. 2D:stä 3D:hen. Kaksiulotteista piirrostekniikkaa on käytetty siitä alkaen kun elektronisia pelejä on valmistettu. Nintendo ja Supernintendo käyttivät kummatkin ainoastaan kaksiulotteista grafiikkaa, joskin Snessillä alkoi olla myös alkeellista kolmiulotteisuutta muutamissa grafiikkaominaisuuksissa. Supernintendo oli grafiikkapuolella muutenkin aika erikoisia ratkaisuja täynnä. Transparency pystyttiin jo yleisesti määrittämään 16-bittisyyden ja 256 värin ansiosta (Nessillä oli 48 väriä), mutta varsinaista kolmiulotteisuutta ei ollut vielä olemassa, koska laitteet olivat siihen vielä aivan liian hitaita. Sitten tuli suuria mullistuksia näytönohjaimiin ja grafiikkasuorittimiin, sekä tietokoneen tehoihin yleensä. PlayStationissa alkoi olla kolmiulotteisia ominaisuuksia ja pelien maailma muuttui. Tosin PlayStationillekin tehtiin vielä muutamia kaksiulotteisia pelejä, kuten Vaikkapa Arc The Lad-sarja 1-3. Point & clickit olivat perinteisesti olleet kaksiulotteisuuden perikuvia, ja tämä genre olikin viimeinen etappi 3D:n lopullisessa maailmanvalloituksessa. Nykyään kaksiulotteinen grafiikka on harvinainen löytö peleistä, ja se on todella sääli, kuten seuraavasta kappaleesta selviää. Kritiikkiä 3D:tä kohtaan Kaksiulotteisessa grafiikassa kaikki piirretään kuten paperille ja vaikka pelialue sinänsä voi olla laajakin, sitä scrollataan kuten useamman paperin yhteenliimattua piirrosta, eikä 2D-grafiikka käsitä minkäänlaisia reaaliaikaisia kameroita. Tästä johtuen se on myös mielettömän paljon kevyempää laitteistolle. Voitaisiin edelleen sanoa, (elettäessä vuotta 2007), että nykylaitteistokaan ei ole vielä aivan valmis kunnollisille 3D-ominaisuuksille. 3D-mallinnus kun vie tuhottomasti laskentatehoa suorittimesta kun jokainen viiva pitää käsitellä erikseen. Siitä johtuen 3D-maailma näyttää 2D-maailmaan verrattuna ihan naurettavalta. Hahmot ovat vielä liian kulmikkaita, pelimaailma liian raskas vähänkään isommalle peliympäristölle ja animointi on vielä tönkköä ja palikkamaista. Kolmiulotteisuus on tuonut mukanaan myös ennen näkemättömän ongelman: seinän takana piilossa olevat tavarat / asiat. 2D-maailmassa kaiken voi nähdä kerralla mitä pelissä on nähtävissä, mutta kolmiulotteisessa maailmassa ja kamerakulmien pyörittelysirkuksissa joutuu todellakin välillä etsimään asioita. Esimerkiksi flippereissä kolmiulotteisuus on jotenkin ääliömäistä, ja toisin kuin monet väittävät, kolmiulotteisuus on kauempana oikeasta pelikokemuksesta kuin kaksiulotteisuus (ja allekirjoittanut on pelannut oikeaa flipperiä lukemattomat kerrat). Menee vielä kymmeniä vuosia, ennen kuin kolmiulotteinen grafiikka pystyy kauniisiin maisemiin ja tarkkoihin yksityiskohtiin, mutta ei se koskaan tule olemaan yhtä tarkkaa kuin 2D. Lyhyesti sanottuna: Kolmiulotteisuuteen siiryminen oli mielestäni suurin virhe mitä on koskaan pelimaailmassa tehty. Kaksiulotteinen maailma on selkeämpi, kauniimpi ja kevyempi, mitä 3D voi koskaan tulevaisuudessakaan olla. Mistä voin saada point & click pelejä? Siinäpä onkin erityisen hyvä kysymys. Kertokaa toki minullekin jos tiedätte! Yleensä niitä löytyy kirpputoreilta ja niin edelleen, mutta aika epätoivoista niiden löytäminen toisinaan tahtoo olla.