| Elonkorjaaja |
Palavia kukkia
jäätyneessä asfaltissa.
Aamukahvin tuoksua
ojaan heitetyssä lehdessä.
Tuulen kysymys
leijuu ilmassa.
Kukaan ei anna vastausta.
Ilmaan piirtyen,
sitä pitkin siirtyen.
Kaunis punainen viiva.
Elämän lanka.
Ohut ja hauras,
kerran niin vahva.
Nyt heikko
ja peloissaan.
Siemenestä kasvaa hedelmä.
Mutta se siemen
on pahuuden kylvämä.
|
| Vähän syvällisempi runo minulta. Kielikuvien käyttöä harjoitellen. Osittain myös kannanotto ihmiskunnan ajattelemattomuuteen. |
|