\\kuulintu.net\harrastukset\runot_&_novellit\pimeyden_turvin\

Pimeyden turvin

Kaksi hentoa valonsädettä
vasten iltaa tummenevaa.
Me kuljemme ihan hiljakseen,
mietimme tulevaa.

Pimeys saapuu verkalleen,
yllemme laskeutuu.
Siipeinsä suojaan piilottaa
ja häviää kaikki muu.

Aamu armotta kuitenkin
pimeyden pois jo työnsi.
Piilopaikkamme paljasti,
meidät helposti löysi.

En kanssasi saanut kauempaa olla,
pois päivä sinut kantoi
Mutta pimeys taas illan ovella
Sinut takaisin minulle antoi.

Välillä pimeys on myös turvallinen asia.