| Sade, joka sinut vei |
Lailla unen tuhannen,
lailla pienen höyhenen.
Hiekka kuuma aaltoilee,
veden alla leijailee.
Se sade, joka sinut vei,
murtanut nyt mua ei.
Se pinnan maan näin kastelee.
Maa virvoituksesta riemuitsee.
Mutta sateen mahti,
rakkauden edessä
on voimaton. |
| Elämässä pitää olla valmis myös kestämään vastoinkäymiset. |
|