| Suuremman oikeudella |
Koulusta kotiin
vain vähän
matkaa.
Silti aina
pelätä saa
jokaista askeltaan.
Kiertäen kautta metsän,
kuin ystävään turvautuen.
Toivoen saavan rauhan,
pois menevän kiusaajien.
Anteeksi ehkä voin antaa,
koskaan en unohtaa.
Pitää henkinen tuska kantaa,
se lopu ei milloinkaan.
|
| Kiitos teille jotka pilasitte noin kolme vuotta elämästäni. Itse asiassa se opettikin minulle aika paljon asioita. Kipeitä muistoja, osa x, siis. |
|