| Talven ovella |
Maa peittyy valkeaan lumeen,
luonto vaipuu talviuneen.
Sydän on yksin kylmä niin,
silmät peittyy kyyneliin.
Sinä tulena saavuit, sulatit jään.
Sait minut uudestaan elämään.
Et kadota saa, oon niin onnellinen,
ei väliä mitä on huominen.
Kai kauniimmin en sulta pyytää nyt vois:
Rakkaani ethän mee viereltäin pois. |
| Rakkaus sulattaa talvenkin jääkimpaleet. |
|