| Totuuskin palaisi tulessa |
Nälkäinen aurinko
janoaa kuun suudelmaa.
Sateen veripisaroissa
soi epäoikeudenmukaisuus.
Harmaat revontulet
mustassa ikuisuudessa.
Kaatuneita sotilaita
Marsin punaisella pinnalla.
Mutta aurinko ei kuuta voi suudella.
Silloin
totuuskin
palaisi
tulessa.
|
| Hieman abstraktimpaa taidetta... saattaa olla vähän vaikea saada kiinni, mutta kuitenkin.... (hajonneen kuunsirpin muoto on tarkoituksellinen, mutta tappeli muotoutumistaan vastaan viimeiseen asti. Runo oli helpompi kirjoittaa ja keksiä kuin muotoilla :D) |
|