\\kuulintu.net\harrastukset\runot_&_novellit\totuuskin_palaisi_tulessa\

Totuuskin palaisi tulessa

                      Nälkäinen aurinko

         janoaa kuun suudelmaa.


        Sateen veripisaroissa

soi epäoikeudenmukaisuus.


        Harmaat revontulet

    mustassa ikuisuudessa.


            Kaatuneita sotilaita

        Marsin punaisella pinnalla.


  Mutta aurinko ei kuuta voi suudella.



                                        Silloin

                              totuuskin

                        palaisi

                 tulessa.

Hieman abstraktimpaa taidetta... saattaa olla vähän vaikea saada kiinni, mutta kuitenkin.... (hajonneen kuunsirpin muoto on tarkoituksellinen, mutta tappeli muotoutumistaan vastaan viimeiseen asti. Runo oli helpompi kirjoittaa ja keksiä kuin muotoilla :D)