| Tuulen aarre |
Kristallikalan reitti
veteen piirtynyt.
On hiljaisen kaipuun toive
vihdoin täyttynyt.
Sielujen avain.
Aarteen tarina.
Sen paino lasketaan kaloina.
Tuuli rautainen puhaltaa,
nuoren ikuisuuden takaa.
Se veden pintaa sivaltaa
ja kalojen haudat aukeaa.
Siellä kristallikalakin makaa.
|
| Tällainen aika synkkä runo. Jostain syystä teki mieleni kirjoittaa näin. |
|