\\kuulintu.net\harrastukset\runot_&_novellit\vaiettu_vääryys\

Vaiettu vääryys

Luokse meren levottoman.
Äärelle veden suuren.
Kuin alistuva mieli,
hyväksyn lohduttomuuden.

Ei sana yksikään totta ollut.
Kaikki me tiesimme sen.
Meri pois vei todisteet,
aallot lainehtien.

Nyt ikäväni sinua huutaa.
Kutsuu takaisin.
Mennyttä en voi muuttaa,
vaikka kuinka haluaisin.

Jostain vielä saapuu
totuus tuo horjumaton.
Oikeus vielä voittaa,
Siihen uskoni vakaa on.

Joskus ihmiset osaa olla aika ilkeitä.